[an error occurred while processing this directive] Steve Lacy [an error occurred while processing this directive]

Steve Lacy

Esiintyi Ranjatseilla vuonna 1993.

Pariisilaistunut amerikkalainen saksofonisti, säveltäjä Steve Lacy (59), on tämän vuoden Rantajatsien pääesiintyjä. Kriitikkoäänestysten voittaja antaa Raahessa sekä soolokonsertin että esiintyy Ulkofantissa maineikkaan, vuodesta 1972 koossa olleen sekstettinsä kanssa. Monien mielestä yhtye on modernin jazzin aikakauden parhaita.

Lacyn koko ura on harminainen esimerkki jatkuvasta taiteellisesta kehityksestä, joka vei hänet 1950-luvunalun puhtaasti traditionaalisesta jazzista ja bebopin Thelonius Monkin musiikkin ja Cecil Taylorin kanssa työskentelyn kautta 1060-luvun vapaaseen improvisaatioon ja myöhemmin 1970- ja 1980-lukujen monimuotoisuuteen. Hänen sopraanosoittonsa innosti 1950-luvun lopulla itsensä John Coltranen soittimen pariin.

Lacyn oma soundi on suuri, suora ja ryöhkeä. Lacya ei pidetä niinkään vallankumouksellisena, taikka tyylisuunnan rakentajana Ornette Colemanin, Monkin tai Coltranen tapaan, vaan paremminkin selvästi muista erottuvana, omintakeisena ja persoonallisena muusikkona. Lacy löysi kaikesta huolimatta polkunsa varhain ja on kulkenut sitä määrätietoisesti, poikkeksellisen avoimena kaikelle, mitä on tullut eteen. Yhtenä harvoina jazzin suurina ajattejoina pidetyssä Lacyssä ruumiillistuvat modernin jazzin pyrkimykset: perinteen ja uuden etsimisen historia.

"Aloin soittamaan, kun kuulin kutsun. Se oli taiteellinen kutsu. Ensimmäinen kysymys on kuuletko sen, ja toinen noudatatko sitä. Ja minä kuulin kutsun, kuuntelin jazzin ja vastasin siihen", Lacy selvitti Wire-lehden haastattelussa (lehti on ottanut nimensä juuri yhden Lacyn sävellyksen mukaan!). "Kun kuulin Duke Ellingtonia, olin noin 12 tai 13 vuotta vanha ja wow! Se oli tyrmäys. Sitten yritettyäni muutaman vuoden soittaa pianoa kuulin Sidney Bechetin soittavan Ellingtonin The Moochea ja se sytytti. Kuulin yhden säveltäjän, muusikon, orkesterin ja tyylin välillä eroja, mutta enemmän vielä oli kysymys jazzin perimmäisestä olemuksesta, joten minun täytyi lähteä ottamaan siitä selvää. Sillä lailla kuulin kutsun. Kuulin myös Art Tatumia ja lopetin pianon soiton. Sitten Louis Armstrongia, sitten Miles Davisia..."

Steve Lacy sopraanosaksofoni
Steve Potts alttosaksofoni
Irene Aebi viulu, laulu
Bobby Few piano
Jean-Jacques Avenel basso
John Betsch rummut

Takaisin

[an error occurred while processing this directive]