Daunik Lazro AHO

Esiintyi Ranjatseilla vuonna 1998.

Otsikon salaperäinen kirjainlyhennelmä Lazron nimen perässä ei viittaa se enempää keskustalaiseen ex-pääministeriimme kuin pohjoisessa toimivaan Aaho-yhtyeeseenkään. Se voisi kuitenkin olla suomalaistettuna aho, avoin peltoaukea, jollaisena Lazron ja kumppanien musiikillinen lähtökonta voidaan nähdä. Soitto käynnistyy avoimelta niityltä, josta voi edetä mihin suuntaan tahansa ja sattuma sekä muusikoiden spontaanit ajatukset sekä reaktiot ratkaisevat kulkusuunnan ja maisemat.

Itse asiassa a.h.o. -lyhenne tulee sanoista "and his orchestra", ryhmä, jonka Lazro perusti kuutisen vuotta sitten. Voi tuntua mahtipontiselta nimittää kolmihenkistö yhtyettä orkesteriksi, mutta mikseipä Lazrolla olisi siihen kanttia. Hän saa halutessaan trionkin voimin muhkean ja täyteläisen bändisaundin aikaan. A.h.o:n basisti Jean Bolcato n kanssa Lazro on soittanut jo toista kymmentä vuotta. Rumpali Christian Rollet on sen sijaan esiintymislavalla uudempi tuttavuus (joskin miesten ystävyys on huomattavasti vanhempaa perua).

A.h.o:n komppiparivaljakko on enemmän kuin komppi, sillä tällaisessa yhtyeessä ei ole perinteistä komppi-solisti(t) -jatkoa; jokainen muusikko on tasavertainen tulkitsija sekä musiikin kehittäjä ja eteenpäin viejä. Bolcaton ja Rolletin keskinäinen vuorovaikutus on taatusti saumaton, ovathan he soittaneet yli 30 vuotta yhdessä, mm. Tampere Jazz Happening:issä vuonna 1994 vieraillessaan Workshop de Lyon -yhtyeessä.

Kaikki kolme muusikkoa ovat aloittaneet uran jo 60-luvulla free jazzin parissa. Lazron a.h.o. ei kuitenkaa ole mikään museoyhtye tai nostalgioiva ukkokuoro. Sen sijaan se on luovaa dynamiikkaa ja tilanteen tajuava omaava, herkästi reagoiva kolmikko, joka elää spontaanisti nykyhetkessä ja -ajassa.

Altto- ja baritonisaksofonia soittava, vuonna 1945 syntynyt Daunik Lazro on pitkän linjan muusikko: ei mikään suuren yleisön tuntema mediatähti vaan pikemminkin "muusikkojen muusikko", mies, joka on lukuisten kollegoidensa arvostama erinomainen soittoniekka. Lazron maine onkin kiirinyt laajasti myös hänen kotimaansa rajojen ulkopuolle.

Lazron yleinen työskentely- ja levytystahti ei ole päätähuimaava. Levyjä on pitkän uran aikana ilmestynyt harvakseen, mutta tasaisin väliajoin. Levyarvostelut ovat kautta linjan olleet aina positiivisia. Ja se nitä ameriikkalaiskriitikko Bruce Coates totesi Lazron kvintettilevytykseen Dourou arvostelussa kiteyttää kaiken edellä olevan: "Ranskalaisfonisti DL esiintyy aivan liian harvoin levyllä ja hänen soittonsa erinomaisuus tällä levyllä panee ajattelemaan miksi näin on."

Daunik Lazro löysi 15-vuotiaana jazzmusiikin ja klarinetin legendaarisen Sydney Bechetin innnostamana. Muutamaa vuotta myöhemmin klarinetti vaihtui alttosaksofoniin ja tyyli Bechetistä modernimpaan: musiikillisksi innostajiksi ja esikuviksi nousivat herrat Charlie Parker, John Coltrane, Thelonious Monk ja 60-luvun hengen mukaisesti ajan kuumimmat nimet Eric Dolphy, Ornette Coleman ja Albert Ayler .

Soitinpuolella järeämpi baritonisaksofoni tuli laajentamaan Lazron lyyristä expressionistista ilmaisua - hänen tunnusomaista tyyliään - vasta tämän vuosikymmenen alussa. Lyyrisen ilmaisun lisäksi spontaanisuus ja vapaa improvisaatio ovat myös Daunik Lazron musiikille keskeisiä, tärkeitä piirteitä. Hän viihtyy parhaiten pienissä kokoonpanoissa, joissa hän tarkkaavaisesti kuuntelee soittokumppaneitaan ja reagoi herkästi kuulemaansa. Triot ja Duot ovat näin Lazron ominta alaa ja onpa hän esiintynyt usen myös soolokonserteissa. Pienryhmistä mainittakoon vaikkapa Duo toisen saksofonistin, ameriikkalaisen Joe McPheen kanssa. Muita tärkeitä soittokumppaneita ovat mm. viulisti Carlos Zingaro , englantilainen saksofonisti Evan Parker ja basisti Joelle Leandre , joka on usein ollut Lazron kaksikkokumppanina.

Vapaat äänet -projekti on marssittanut maahamme vankan kaartin maanosamme jazzmuusikoiden parhaimistoa. Suvereeneja soittajia ja virtuoottisia taitureita on liikkunut täällä turhankin matalalla profiililla, milteipä puolihuomaamatta. Onneksi kuitenkin entuudestaan oudot nimet ovat hiljalleen alkaneet tulla suomalaisyleisöllekkin tutuiksi.

Esimerkiksi Trio Nueva Finlandian kanssa niin Ranskassa kuin Suomessakin yhteistyötä harrastanut, Raahen Rantajatseille Louis Sclavisin kanssa tuleva trumpetisti Jean-Luc Cappozzo on ehdottomasti yksi Euroopan huipuista oman instrumenttinsa taitajana. Viime kesänä Suomessa soittaneen Quartet Operan basistin Renaud Garcia-Fonsiin voi puolestaan törmätä eri kokoonpanoissa taas joka puolella Manner-Eurooppaa missä tasokkaita jazzjuhlia vietetään.

Daunik Lazron ja a.h.o.:n kiertäessä heinäkuun lopulla Suomea voidaan taas kerran todeta, että Ranskasta löytyy löjäpäittäin tasokkaita, täällä tuntemattomia muusikkoja.

Daunik Lazro altto- ja baritonisaksofoni
Jean Bolcato basso
Christian Rollet rummut

Takaisin

©Rajatsi.